Isäni viimeisimmät vuodet

Iltapäivä, talvi, 1575

Tässä Kristian, mahtavan isäni, Mikael Agricolan poika. Löysin tämän hänen päiväkirjansa pari iltaa sitten, kun kävin isäni vanhassa talossa. Näin kuinka kirjoitukset jäivät kesken ja ajattelin viimeistellä hänen elämänkertomuksensa. Katselin pienenä isäni käännöstyötä ja ajattelin, että olisi sopivaa piirtää hänestä kuva tekemässä jotakin, minkä hän näki tärkeänä ja arvokkaana.





Isäni tapasi äitini, Birgitta Olavintyttären 1550 ja tällöin myös isäni hyvä ystävä Martti Skytte kuoli, jolloinka isäni alkoi hoitaa hänen virkaansa, vaikka virallista nimitystä hän ei saanut. Minä synnyin 1551, eli vuoden myöhemmin. Isäni jatkoi koko ajan käännöstyötään ja synnyinvuotenani hän julkaisi osia vanhasta testamentista, kuten Psalttari, Veisut ja ennustukset. Seuraavana vuonna hän julkaisi 'pikkuprofeettojen' kirjan.
Myöhemmin Kustaa Vaasa päätti valita uuden Turun piispan ja isäni sai tämän viran 1554, mutta tällöin Turun hiippakunta jaettiin kahtia, milloinka toisesta osasta tuli Viipurin hiippakunta.
Isäni lopulta kuoli vuonna 1557 matkalla takaisin Venäjältä; hän oli toiminut Suomen edustajana rauhanvaltuuskunnannassa, jonka tarkoituksena oli ratkaista kiistat venäläisten kanssa. Onneksi hän kylläkin kuoli Suomen puolella, sillä olisi ollut kamalaa kuolla pois kotoa. Lopulta hänet haudattiin Viipuriin, jossa vieläkin käyn hänen haudallaan silloin tällöin muistelemassa hänen saavutuksiaan. Hän antaa minulle inspiraatiota, sillä haluan saavuttaa yhtä paljon kuin hän.

Toivottavasti tästä kirjasta on apua teille muillekkin,
terveisin Kristian Agricola.

Takaisin Turussa

Sateinen kesäpäivä, heinäkuu, 1549

Paluu Suomeen oli hienoa, mutta jäin kaipaamaan suurempien kaupunkien vilinää. Kaipaan myös opiskelutovereitani ja saksalaisia kollegoitani, jotka jätin taakseni. Aloitin saavuttuani takaisin katedraalikoulun koulutusmestarin viran, josta erosin pari vuotta sitten.

Virka ei ollut hirveän aikaavievä, joten minulle jäi hyvin aikaa rakastamalleni käännöstyölle, jotta uskonpuhdistus, usko ja myös lukutaito leviäisivät. Jatkoin myös Uuden Testamentin käännöstyötä, jonka olin aloittanut jo kauan sitten, kun kiinnostuin uskonpuhdistuksesta, mutta sain sen vihdoinkin valmiiksi vasta vuosi sitten. Julkaisin koulumestarina ollessani Aapiskirjan ja Rukouskirjan, jotka molemmat sopivat täydellisesti tavoitteisiini. Ihmiset pystyvät vihdoinkin opiskelemaan suomen kieltä ja käyttämään sitä uskonsa harjoittamiseen ja siitä opiskelemiseen.

Aapiskirjan kirjoitin ajatellen suomen kielen kehitystä ja sitä mahdollisuutta ajatellen, että jokainen suomalainen voisi lukea ja kirjoittaa omaa äidinkieltään. Luku- ja kirjoitustaito ovat mielestäni molemmat myös tärkeitä uskon harjoittamisessa.


Rukouskirjan kirjoitin mahdollistaakseni uskonharjoittamisen suomeksi, koska uskon uskonpuhdistukseen ja sen ideaan. Tämän takia Aapiskirjassakin on katekismus suomennettuna.
Nyt lopetettuani katedraalikoulun koulutusmestarin viran olen keskittynyt vielä enemmän kirjoitustyöhön ja minulla on tällä hetkellä työn alla kaksi kirjaa, joita kirjoitan pappien apuvälineiksi heidän työtään varten.

Toivon pystyväni jatkamaan kirjoittamista ja uskonpuhdistuksen edistämistä, sillä olen nähnyt asian eteen jo niin paljon vaivaa, että jos asia ei etene niin sydämeni tulee särkymään.

Elämää Witterburgissa

Syksy, 1538

Hei!
En ole saanut kirjoitettua kiireiden takia pitkään aikaan, mutta nyt ajattelin hetken olevan oikea. Onpas minulle kertynytkin kerrottavaa!

Matkasin vuonna 1528 Turkuun ja toimin siellä piispan sihteerinä Johanneksen kanssa hänen kuolemaansa asti, jonka jälkeen jatkoin työtä yksin. Aluksi olin enemmänkin Johanneksen avustaja ystävänä.
Turku oli mahtava kaupunki ja sopiva Suomen pääkaupungiksi. Ilmapiiri oli vielä parempi kuin Viipurissa ja tietoa maailmalta virtasi sataman kautta. Tämä vain yllytti mielenkiintoani uskonpuhdistusta ja maailman asioita kohtaan.

1531 minut vihittiin papiksi ja toimin Turun seurakunnassa pappina ja uskonpuhdistuksen kannattajana. Virka oli sitä mitä kuvittelinkin ja opin arvostamaan pappina olemista. Se avasi mieleni myös uusille ideoille.

1536 lähdin vanhan kaverini Martti Teitin kanssa Saksaan syventämään opintojani. Olen nyt ollut täällä Witterburgissa 2 vuotta ja olen opiskellut uskonpuhdistukseen liittyviä ajatuksia ja sen rakennetta. Olen myös tutustunut pyhien tekstien kääntämiseen, sillä mielestäni uskoa pitää saada harjoittaa omalla kielellä ja kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä olen ollut.

Saksa on todella Suomesta; kaupungit ovat suurempia ja jotenkin erilailla täynnä elämää. Ihmiset ovat enemmän aktiiveja uskonnon ja hallinnollisten asioiden suhteen, joten on ollut mielenkiintoista seurata, mitenkä ihmiset toimivat täällä. Henkilökohtaisesti olen saanut uskonpuhdistusta tukemalla vihaa ja rakkautta; ihmiset rohkaisevat ja tulevat puhumaan minulle, mutta katolisen kirkon tukijat tuomitsevat minut.

Ensi vuonna valmistun maisteriksi täältä Witterburgin yliopistosta, joten olen luultavasti silloin palaamaan Turkuun. Minulle tulee kyllä ikävä tätä paikkaa; Suomi ja Saksa ovat kuin 2 eri maailmaa.

Elämän hurinaa Viipurissa

Kesäinen päivä, Kesä, 1528

Elämä Viipurissa on ollut mielenkiintoista. Olen oppinut puhumaan latinaa liki täydellisesti ja nähnyt niin ihmeellisiä asioita. Viipurissa käydään kauppaa esimerkiksi Lyypekin ja Danzigin kaupunkien asukkaiden kanssa. Eri kieliä kuulee paljon ja tarinoita saa kuulla maailmalta; tämä on hyvä opinahjo. Olen saanut nauttia täällä elämästä täysin erilailla kuin kotona. Kaupungit ovat erilaisia ja todella opettavaisia. 
Olen koulussa myös oppinut uskon parantamisen aatteisiin, joilla saataisiin uskoa nykypäiväisemmäksi ja puhdistettua se pahoista tavoista, kuten aneista. Minulle on myös opetettu humanismin aatteita ja vastaavaa.



Olen päässyt myös kokemaan tällaisen suurkaupungin vilinää; täällä on jopa 1500 asukasta ja tämä on kuin läntisen kulttuurin koti Suomessa. Olen kyllä ajatellut tulevaisuutta ja miettinyt, että mitä minun pitäisi tehdä. Johannes Erasmuksenpoika on pyytänyt minua avukseen Turkuun, jossa hän aikoo toimia Turun piispan kanslian kanslerina. Olen ajatellut asiaa ja se tuntuu hyvältä, mutta en vielä tiedä onko se minulle paras päätös. Yksi iso muutos on kyllä jo tapahtunutkin; olen vaihtanut perhenimeni Agricolaksi, joka tarkoittaa maanviljelijää. Se muistuttaa minua isästäni ja juuristani, mikä on mielestäni tärkeää, sillä muistot perheestä ja omista juurista pitävät pään selvänä ja päätökset terävinä.
Vähän minua huolestuttaa Martti Skytten, joka oli hetken Turun piispana, voimakkaat katoliset näkemykset, sillä pidän uskonpuhdistuksen aatteita hyvinä. Onneksi Turun hiippakunnan valta siirrettiin Kustaa Vaasalle, niin siitä ei ole suurta huolta. Ei vain harmiksi voi koskaan tietää, miten tulevaisuudessa käy.
Menen tästä oppitunnille, kirjoitan taas kun tiedän enemmän tulevaisuudestani!

Kotoa Kouluun

Iltapäivä, Marraskuu, vuosi 1520

Pääsin vihdoinkin tänne Viipuriin pitkän matkan jälkeen. Selkäni on kipeä ratsastuksesta ja olen nälissäni! Ajattelin, että minun olisi hyvä purkaa matkan aiheuttamaa väsymystä ja varmasti tulevia paineita aloittamalla päiväkirjan, joten tässä tämä nyt on.

Synnyin Pernajan kylässä Torsbyssa. Lapsuuteni oli onnellinen, koska isäni on varakas maanviljelijä. Äitini on hyvä emäntä ja hän auttoi minua ja siskojani. Minulle myös tärkeä henkilö oli kotikylässäni minun kotiseurakuntani pappi Johannes, joka opetti minua ja kaveriani Martti Teittiä. Hän mahdollisti pääsyni tänne Viipurin latinankouluun.

Elämäni kotona oli koulun lisäksi hauskaa, mutta myös vaativaa, koska jouduin isää peltotöissä ja vahtimaan siskojani. Puhuin kotona suurimmaksi osaksi ruotsia isäni hyvän aseman takia, mutta opin kotona myös suomea, sillä äitini ohella piikamme ja renkimme puhuivat suomea. Puhuin myös Martin kanssa suomea samalla kun opiskelimme yhdessä.

Koulu ja kouluttautuminen ei ollut minulle ensin varmaa, vaikka siitä itse pidinkin, koska vanhempani eivät olleet siitä mielissään, vaan olisivat halunneet, että olisin seuraava sukumme talon isäntä, koska olin perheen ainut poika. Seurakunnan pappi Johannes kuitenkin sai vanhempani suostuteltua ja pääsin tänne Viipuriin.

Nyt menen kuitenkin syömään, sillä minun on todella kauhea nälkä. Kirjoitan taas myöhemmin ajastani maailmalla.